Me kaikki hyväksymme kirjoittamattoman sopimuksen, kun astumme yritysmaailmaan: työskentelemme pitkiä päiviä, työskentelemme kaksi kertaa niin kovasti kuin kukaan muu ja luovumme unesta ja sosiaalisesta elämästä tarpeeksi pitkäksi noustaksemme tikkaat. Ja toki, kestät tiukkojen määräaikojen aiheuttaman intensiivisen stressin, toimistokiusaajasta johtuvan ahdistuksen ja jatkuvan työn epävarmuuden pelon, mutta loppujen lopuksi se on sen arvoista, eikö? No, rottakilpailu saattaa lopulta tappaa sinut.
Tapa, jolla synnytys on suunniteltu, ei vain lisää uupumusoireita, vaan se voi myös tehdä ihmisistä fyysisesti sairaita ja johtaa kuolemaan. Kansainvälisen työjärjestön uuden raportin mukaan yli 840 000 ihmistä kuolee vuosittain terveysongelmiin, jotka liittyvät merkittäviin psykososiaalisiin riskeihin työssä. Raportissa tarkasteltiin, miten työstressi, työn ja palkitsemisen epätasapaino, työn epävarmuus, pitkät työajat ja työpaikkakiusaaminen vaikuttavat sydän- ja verisuonisairauksiin ja mielenterveysongelmiin.
Raportissa, jonka otsikko on “Psykososiaalinen työympäristö: globaali kehitys ja toimintatavat”, arvioidaan, että työhön liittyvät psykososiaaliset riskitekijät liittyvät vuosittain 840 088 kuolemaan maailmanlaajuisesti ja lähes 45 miljoonaan työkyvyttömyyskorjautuneeseen elinvuoteen, mikä on sairauden, vamman tai ennenaikaisen kuoleman vuoksi menetettyjen terveiden vuosien mitta. ILO arvioi, että näihin työpaikkariskeihin liittyvien sydän- ja verisuonitautien ja mielenterveyshäiriöiden yhteenlaskettu taakka vastaa 1,37 prosentin menetystä maailmanlaajuisesta BKT:sta vuosittain.
Suurin osa arvioiduista kuolemista johtuu sydän- ja verisuonitaudeista: ILO:n mukaan 783 694 kuolemantapausta johtuvat sydän- ja verisuonisairauksista, kuten iskeemisestä sydänsairaudesta ja aivohalvauksesta, verrattuna 56 394 kuolemaan, jotka liittyvät mielenterveysongelmiin, mukaan lukien masennus. Mutta mielenterveyshäiriöt muodostavat suurimman osan terveenä elämisen vuosista, mikä kuvastaa monien mielenterveyssairauksien kroonista ja vammauttavaa luonnetta.
Työn fyysiset vaikutukset maailmanlaajuisesti
Löydökset yhdistävät luvun suoraan yleisiin lauseisiin, joita olemme kuulleet vuosien ylityön aikana: burnout, stressi, irtautuminen, myrkyllinen kulttuuri tai alhainen moraali.
ILO määrittelee psykososiaalisen työympäristön työpaikkojen suunnittelun, työn organisoinnin ja johtamisen sekä päivittäistä työelämää ohjaavien laajempien politiikkojen ja käytäntöjen mukaan. Kun tällaiset järjestelmät on suunniteltu huonosti, vaaroja voi syntyä liiallisten vaatimusten, vähäisen hallinnan, epäselvien roolien, heikon tuen, epävakaiden työjärjestelyjen, häirinnän, syrjinnän tai ponnistelujen ja palkkioiden välisen epäsuhdan vuoksi.
Pitkät työajat ovat edelleen yksi suurimmista ja mitattavissa olevista syyllisistä: raportin mukaan 35 prosenttia työntekijöistä maailmanlaajuisesti työskentelee yli 48 tuntia viikossa; Työterveystutkimuksessa pitkäksi työtunniksi määritellään usein 55 tuntia tai enemmän viikossa. Aiempien arvioiden mukaan noin 745 000 kuolemantapausta vuodessa johtui pitkistä työajoista, pääasiassa iskeemisestä sydänsairaudesta ja aivohalvauksesta.
Ympäri maailmaa joillakin mailla meni huonommin kuin toisilla. Vuonna 2019 47 % Aasian ja Tyynenmeren alueen työntekijöistä työskenteli yli 48 tuntia viikossa, kun globaali keskiarvo oli 35 %. Pitkät työajat olivat yleisempiä epävirallisessa työssä kuin virallisessa työssä, ja ne vaikuttivat vastaavasti 41 %:iin ja 28 %:iin työntekijöistä. Tukku- ja vähittäiskauppa, kuljetus ja viestintä sekä teollisuus olivat pitkiä työpäiviä eniten rasittavia toimialoja.
Kiusaaminen ja häirintä ovat toinen tärkeä osa työpaikan terveysmaisemaa. ILO arvioi, että 23 prosenttia työntekijöistä maailmanlaajuisesti on kokenut vähintään yhden väkivallan tai häirinnän muodon työelämänsä aikana, ja henkinen väkivalta on yleisin raportoitu muoto 18 prosentilla. 9 prosenttia työntekijöistä ilmoitti kokeneensa fyysistä väkivaltaa ja 6 prosenttia seksuaalisesta väkivallasta tai häirinnästä; Naiset ilmoittivat altistuneensa enemmän seksuaaliselle väkivallalle ja häirinnälle kuin miehet.
ILO väittää, että psykososiaalisia riskejä tulisi hallita työterveys- ja työturvallisuusjärjestelmillä, jotka koskevat työn suunnittelua ja organisointia. Se edellyttää parempaa kansallista tietoa, selkeämpiä säännöksiä, tiukempaa täytäntöönpanoa ja ohjausta sekä muutoksia työpaikkatasolla, kuten työkuormien, henkilöstön, tehtävien jaon, valvonnan, työajan ja mekanismien tarkistamista, jotta työntekijät voivat ilmaista huolensa.
