“Yksikätisiä kerjäläisiä, jotka myyvät kyniä, mutta emme voi kuluttaa senttiäkään”, kuuluu Bobby Goldboron laulu “Does Anyone Know It’s Christmas?” “Säästä se pysäköintimittaria varten tai joudumme maksamaan sakkoja.” Tuo klassikko tuli mieleeni, kun analysoin nykyistä globaalia maisemaa ja havaitsin hälyttävän empatian puutteen.
Tiedän vähän hyväntekeväisyydestä ja myötätunnosta. Viimeiset 15 vuotta minulla on ollut etuoikeus johtaa yksityisen sektorin voittoa tavoittelematonta organisaatiota, joka on erikoistunut auttamaan yhteisöjä ja yrityksiä selviytymään luonnonkatastrofeista ja ihmisen aiheuttamista kriiseistä.
Maailmanlaajuinen humanitaarinen järjestelmä ja käytännöllisesti katsoen kaikki kansalaisjärjestöt ja Yhdistyneiden Kansakuntien yksiköt kohtaavat vaikeita aikoja ja pulaa varoista. Yhdysvaltain kansainvälisen kehitysviraston sulkeminen on sulkenut satoja avustusryhmiä ja leikannut rahoitusta ohjelmille, jotka ruokkivat nälkäisiä ja tarjosivat apua katastrofien aikana. OXFAM:n mukaan jopa 95 miljoonalla ihmisellä ei ole pääsyä terveyspalveluihin ja noin 23 miljoonaa lasta menettää koulutuksen.
Neljännes miljardia ihmistä tarvitsee apua, kertoo Tom Fletcher, YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston johtaja. Rahoitus on kuitenkin pudonnut 12 miljardiin dollariin, mikä on alhaisin luku kymmeneen vuoteen. Hän väittää, että vain 20 prosenttia YK:n avustuspyynnöistä saa tukea. Oma organisaatiomme, Philippine Disaster Resilience Foundation, menetti tänä vuonna 1,5 miljoonaa dollaria ohjelmista, joiden tarkoituksena oli vahvistaa Filippiinien siviilipuolustusviraston ja useiden paikallisten hallitusten valmiutta. Tämän seurauksena useiden katastrofien ja talouskehityksen parissa työskentelevien YK-järjestöjen henkilöstöä ja rahoitusta vähennettiin 20–50 prosenttia. Muut terveyteen ja ihmisoikeuksiin keskittyneet virastot kärsivät 100 prosentin leikkauksista.
Vain joka kolmas amerikkalainen tuntee myötätuntoa syrjäytyneitä ryhmiä kohtaan, ja 61 % vastaajista sanoo, että empatia on vähentynyt viimeisen neljän vuoden aikana. Näin havaittiin Muhammad Ali -keskuksen vuoden 2025 myötätuntoraportissa. Empatiatasot laskivat 14 % kaikkialla Yhdysvalloissa pandemian jälkeen, mikä oli jyrkimpää milleniaalien joukossa, kertoo United Way of the National Capital Area vuonna 2022 tekemän yli 1 000 amerikkalaisen tutkimuksen mukaan.
Tämäkään empatian ehtymisen ilmiö ei näytä olevan täysin uusi. Michiganin yliopiston tutkijan johtama 2010 meta-analyysi kertoi, että 30 vuoden aikana amerikkalaisten korkeakouluopiskelijoiden empatiataso oli laskenut 48 prosenttia. Tutkimuksen mukaan sukupolvien empatian heikkeneminen johtuu narsismin, muukalaisvihan, rasismin ja naisvihaisuuden lisääntymisestä.
Valkoisen talon nykyinen asukas ilmentää tätä häiritsevää suuntausta. Heidän vaikutuksensa muihin maailman johtajiin pahentaa ongelmaa, ja asiakirjoittamattomien “ulkomaalaisten” torjunta on nyt tartunta kaikkialla Euroopassa ja muualla.
Päinvastainen suuntaus on kuitenkin juuri yksityisellä sektorilla. Sosiaalisten sijoittajien ja jopa sosiaalisten sijoitusrahastojen määrä ja koko ovat lisääntyneet. Nämä ryhmät ovat valmiita ansaitsemaan vähemmän voittoa, jos heidän rahojaan käytetään “hyviin” tarkoituksiin: puhtaan veden tarjoamiseen, katastrofien uhrien asumiseen. Esimerkiksi Istanbulissa vuonna 2016 järjestetyssä World Humanitarian Summitissa vuonna 2016 käynnistetty Connecting Business Initiative, jonka tavoitteena on keskittyä katastrofiapuun, on kasvanut 22 yritysryhmän verkostoksi. Uusimpien lukujen mukaan se on auttanut 213 kriisissä, auttanut yli 6 miljoonaa ihmistä ja tuottanut 144 miljoonaa dollaria apua.
Kun kasvoin Manilassa, yksi lapsuuden sankareistani oli Bobby Kennedy. Hänen sanansa inspiroivat minussa idealismia ja kunnianhimoa auttaa ihmisiä, jotka jatkuvat tähän päivään asti. Hänen äänensä kuulen nykyään usein.
“Köyhyys on säädytöntä, lukutaidottomuus on säädytöntä”, hän sanoi kerran. “Meillä ei ole varaa unohtaa, että todellinen rakentava voima tässä maailmassa ei tule panssarivaunuista tai pommeista, vaan mielikuvituksellisista ideoista, lämpimästä sympatiasta ja kansan anteliaasta hengestä.”
“Se, mitä me tarvitsemme Amerikassa”, hän sanoi pian Martin Luther King Jr.:n salamurhan jälkeen, ei ole jakautumista, vihaa, väkivaltaa tai anarkiaa, vaan pikemminkin “rakkautta ja viisautta ja myötätuntoa toisiamme kohtaan ja oikeudenmukaisuuden tunnetta niitä kohtaan, jotka edelleen kärsivät”.
Kuinka kasvatamme myötätuntoa? Poliittiset ja uskonnolliset johtajat voivat inspiroida ja vedota parhaisiin vaistoihimme. Yhteisön sitouttamisaloitteet, kuten Beyond Us & Them, voivat edistää sosiaalista yhteyttä ja rakentaa kestäviä yhteisöjä. Koulut voivat lisätä tietoisuutta ongelmasta ja sisällyttää empatian opetussuunnitelmaan. Jesuiitoilla on upotusohjelma, jossa lukiolaiset viettävät päiviä köyhien luona. Kanadassa on Roots of Empathy -aloite, joka tuo vauvat luokkahuoneeseen, jossa oppilaat voivat olla vuorovaikutuksessa heidän kanssaan. Arvot opitaan nuorena. Vanhemmilla ja jopa elokuvilla ja urheilulla on oma roolimme kehittyessämme ihmisinä.
Näitä kanavia ja strategioita käyttämällä voimme työskennellä yhdessä torjuaksemme empatian heikkenemistä ja luodaksemme tulevaisuuden, jolle on ominaista ymmärrys ja myötätunto.
Empatia antaa elämällemme merkityksen. Se on osa sitä, mikä tekee meistä ihmisiä. Meillä ei ole varaa antaa hänen kuolla.
Fortune.comin kommenteissa ilmaistut mielipiteet ovat yksinomaan niiden kirjoittajien näkemyksiä, eivätkä ne välttämättä heijasta Fortunen mielipiteitä ja uskomuksia.