Ei-kanadalaisten silmissä Air Canadan toimitusjohtaja Michael Rousseaun päätös lähettää surunvalitteluviesti englanniksi lentoyhtiön New Yorkin LaGuardian lentokentällä tapahtuneen tappavan turman jälkeen ei ehkä näytä kovin merkittävältä. Loppujen lopuksi Rousseau on tunnustanut ranskan kielen rajoitukset. Ja tämä oli emotionaalisesti äärimmäisen täynnä hetkiä: Ensimmäisessä kohtalokkaassa Air Canadan onnettomuudessa sitten vuoden 1983, lentokoneen ja paloauton törmäys kiitotiellä 22. maaliskuuta kuoli kaksi lentäjää ja loukkaantui kymmeniä muita.
Tällaisen tragedian keskellä toimitusjohtajan kielenvalintaan liittyvä kohu voi tuntua myrskyltä teekannussa. Mutta kanadalaiset ymmärsivät heti, miksi Rousseaun päätös puhua englantia (paitsi “bonjour” ja “merci”) aiheutti tällaisen loukkauksen. Se on nyt johtanut hänen eläkkeelleen yhtiöstä myöhemmin tänä vuonna, kuten maanantaina ilmoitettiin. (Air Canadan tiedottaja sanoi: “Hra Rousseau on saavuttanut luonnollisen eläkeiän”, ja lisäsi, että yhtiön seuraajasuunnittelu oli ollut käynnissä sisäisesti jo jonkin aikaa.)
Air Canadan pääkonttori on Montrealissa, enemmistön ranskankielisessä kaupungissa ja Quebecin suurimmassa kaupungissa. Se on alue, jolla kielikysymykset ovat usein julkisessa elämässä kolmannella sijalla. Monille quebecerilaisille ranska ei ole vain kommunikaatioväline, vaan keskeinen identiteetin merkki, joka auttaa selittämään voimakkaita tunnereaktioita, kun he tuntevat itsensä ulkopuolelle jätetyiksi virallisissa ympäristöissä.
Rousseaun viestin tarkoituksena oli esittää surunvalittelu kuolleiden johdosta ja solidaarisuus loukkaantuneille sekä rauhoittaa yhtiön 37 000 työntekijää ja korostaa lentäjien ja miehistön sankaruutta. Hän ilmaisi Air Canadan “syvimmän surun kaikkien kärsineiden puolesta” ja kutsui sitä “erittäin synkäksi päiväksi täällä Air Canadassa”.
Mutta nuo viestit varjostivat hänen kielensä aiheuttama meteli. Koska Air Canada on entinen kruunuyhtiö (kanadan slangi valtion omistamalle yhtiölle), se on maan virallisten kielilain alainen, mikä tarkoittaa, että sen on lain mukaan kommunikoitava sekä englanniksi että ranskaksi. Joten monien mielestä oli hämmentävää, että kanadalainen Rousseau ei ymmärtänyt, että kolmen minuutin ja 45 sekunnin englanninkielinen video olisi valtava virhe. Vielä pahempaa: lento lähti Montrealista, joten loukkaantuneiden joukossa oli varmasti monia ranskankielisiä matkustajia ja miehistön jäseniä yhden kuolleen lentäjän lisäksi.
Montrealin pormestari Soraya Martínez Ferrada kutsui sitä “kunnioituksen puutteeksi ranskankielistä yhteisöä kohtaan”. Ja jopa Kanadan pääministeri Mark Carney arvosteli ankarasti Rousseauta hänen “tuomiokyvyn puutteesta ja myötätunnon puutteesta… Elämme ylpeänä kaksikielisessä maassa, ja erityisesti Air Canadan kaltaisilla yrityksillä on velvollisuus kommunikoida aina molemmilla virallisilla kielillä”, Carney sanoi toimittajille.
Rousseau itse myönsi virheen ja sanoi viime viikolla olevansa “syvästi surullinen”, koska “hänen kyvyttömyytensä puhua ranskaa oli kääntänyt huomion pois perheiden syvästä tuskasta ja Air Canadan työntekijöiden suuresta vastustuksesta”.
Miksi ponnistus on tärkeämpää kuin täydellinen ääntäminen
Vaikka totuuden puhuminen voi olla vaikeaa jollekin, joka puhuu toista kieltä, monet monikansallisten yritysten johtajat ponnistelevat (vaikka heidän PR-henkilönsä usein laativat viestin). Myös poliitikot: New Yorkin pormestari Zohran Mamdani on tehnyt videoita espanjaksi, arabiaksi ja hindiksi (usein myös videoita hänestä kamppailemassa linjojen kanssa) ilahduttaakseen maahanmuuttajaäänestäjiä, jotka arvostavat vaivaa, vaikka se sotkee ääntämistä.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Rousseau aiheutti kielellistä meteliä Air Canadan toimitusjohtajana. Vuonna 2021, pian ohjat ottamisen jälkeen, Rousseau totesi ylpeänä Montrealin kauppakamarille pitämässään puheessa, että hän oli voinut helposti asua kaupungissa yli vuosikymmenen oppimatta ranskaa. (Hän varttui Itä-Ontariossa, osassa maata, jossa on merkittävä ranskankielinen vähemmistö.)
Sitä seuranneen PR-kriisin aikana hän pyysi anteeksi ja lupasi oppia ranskaa. Bloomberg raportoi, että Rousseau oli ottanut 300 tuntia ranskan oppituntia vuodesta 2021 lähtien, joten miksi hän ei olisi voinut improvisoida ainakin paria lausetta monien Air Canadan sidosryhmien äidinkielellä, on kenenkään arvaus. (Jotkut kommentaattorit ehdottivat, että hänen viime vuoden 9,4 miljoonan dollarin korvauksensa vuoksi ranskan kielen oppimisen ei pitäisi olla liikaa pyydetty.) Ennen Air Canadaa hän työskenteli vuosia Hudson’s Bayn ylempänä johtajana.
Air Canadan hallitus, jonka olisi ehkä pitänyt edistää Rousseaun ranskan opintoja, sanoi maanantaina, että ranskan taidot olisivat avaintekijä seuraavan toimitusjohtajan valinnassa. (Vaikka Rousseau on ansainnut ansion Air Canadan johtamisesta pois pandemiasta, osakkeet ovat pudonneet 33 prosenttia hänen johtamisestaan.)
Kielelliset keskustelut läpäisevät monia Quebecin elämän osa-alueita: muutama vuosi sitten kiista syttyi, kun pyhitetty Montreal Canadiensin jääkiekkojoukkue palkkasi englanninkielisen valmentajan, joka oli yksikielinen. Se ei kestänyt kauan.
Liiketoiminnan riski paikallisten markkinoiden loukkaamisesta
Jotkut Rousseaun puolustajista kanadalaisissa kommentaattoreissa ovat herättäneet oikeudenmukaisia kysymyksiä siitä, tarvitseeko globaalin yrityksen toimitusjohtajan todella puhua ranskaa; vähentääkö tällainen vaatimus kykyjen määrää liikaa? ja pitäisikö tämän olla edes hallituksen asia.
Mutta viime kädessä Rousseaun kyvyttömyys (tai ehkä jopa haluttomuus) oppia ranskaa oli yksinkertaisesti huonoa bisnestä. Poliitikkojen tai kolumnistien vihastaminen on yksi asia. Mutta 23 prosenttia kanadalaisista puhuu ranskaa äidinkielenään. Kun otetaan huomioon kaikki lentoliikennealan kilpailu ja matkustajien vaihtoehdot, kenen tahansa loukkaaminen on vaarallista.
Tunneäly, empatia ja kyky lukea huonetta ovat tärkeitä taitoja nykypäivän toimitusjohtajalle. Muut oppivat tämän opetuksen kovalla tavalla vuosia ennen Rousseauta: Muistatko, kun pilvilaskentayrityksen PagerDutyn toimitusjohtaja Jennifer Tejada mainitsi Martin Luther King Jr:n muistiossa, jossa ilmoitettiin joukkoirtisanomisista vuonna 2023, ja hänen piti pyytää anteeksi? Tai kuinka BP:n toimitusjohtaja Tony Hayward valitti: “Haluaisin elämäni takaisin” yrityksen aiheuttaman öljyvuodon jälkeen?
Ehkä Rousseaulle pitäisi antaa tunnustusta siitä, ettei hän käyttänyt tekoälyä peittämään kielellisen sujuvuuden puutetta. Mutta aitous, vaikka se ilmaistaan rikki ranskaksi, on paras tapa rauhoittaa hermoja ja ilmaista myötätuntoa.
