Z-sukupolvi ei voi hyvin: tämä on Oxford Economicsin virallinen diagnoosi sukupolven taloudellisiin näkymiin syvällisen sukelluksen jälkeen. Itse asiassa työmarkkinat, jotka eivät salli palkkaamista tai irtisanomista, yhdistettynä kohtuuhintaisten asuntojen ja alhaisen palkkojen kasvun aiheuttamiin esteisiin merkitsevät sitä, että nuoremmat työmarkkinoille tulokkaat voivat kohdata “pitkän aikavälin arpia”.
Mutta Z-sukupolven näkymät eivät koske vain näitä nuoria; sillä on laajempia vaikutuksia koko talouteen. Oxford Economicsin uusi raportti paljastaa paitsi aktiivisuustason menetyksen, koska Z-sukupolvi ei pääse työmarkkinoille, myös vanhempiensa kanssa asumisen jatkamisen ja sen seurauksena kulutuksen vähentämisen kustannukset.
Raportissa, jonka otsikko on “Lapset eivät voi hyvin”, kuvataan, kuinka 12 miljardia dollaria vuodessa menetetään, koska nuoremmat ihmiset kuluttavat vähemmän asumiseen, kuljetuksiin ja ruokaan asuessaan perhekodissa.
Yksi keskeisistä Z-sukupolven näkymiä määrittävistä tekijöistä on työmarkkinat, joilla rekrytointiaste on ollut laskusuunnassa vuodesta 2022 lähtien ja on nyt 3,2 %, selvästi alle historiallisen keskiarvon ja samalla tasolla kuin COVID-pandemian aikana.
“Nuorille työntekijöille työmarkkinoiden tila on tärkein palapelin kokonaistalouden terveyttä määritettäessä, koska näillä henkilöillä ei ole ollut mahdollisuutta kerätä varallisuutta”, kirjoittaa apulaisekonomisti Grace Zwemmer. “Nuoret työntekijät ovat alttiimpia taloudellisille häiriöille, ja heikot työmarkkinat voivat vaikuttaa pysyvästi kielteisesti palkkojen kasvuun ja ansiopotentiaaliin.”
Z-sukupolven työnhakijoilla, jotka ovat tällä hetkellä iältään 13–28-vuotiaita, on useita esteitä työpaikan saamisessa. Rekrytoinnin laskun jatkuessa työttömyys on noussut erityisen nopeasti vähemmän kokeneiden joukossa, ja 16–24-vuotiaiden työttömyysaste on selvästi kansallista keskiarvoa korkeampi. Vaikka Yhdysvaltojen yleinen työttömyysaste on pysynyt noin 4 prosentissa kolmen kuukauden liukuvana keskiarvona, 16–19-vuotiaiden ikäryhmän työttömyysaste on 14 prosenttia, kun taas 19–24-vuotiaiden keskimäärin noin 9 prosenttia Oxfordin analyysien mukaan.
Eriteltäessä syitä, miksi Z-sukupolven työnhakijat jäävät työttömäksi vuonna 2025, on noussut esiin seuraavat kategoriat: markkinoille valmistuneet uudet tulokkaat, tilapäisesti työpaikan menettävät nuoret ja irtisanotut. “Kun työmarkkinaolosuhteet heikkenevät, nuoret työntekijät joutuvat usein irtisanoutumaan ensimmäisinä”, Zwemmer lisää.
Lisäksi tiukat markkinat merkitsevät sitä, että edes työpaikan saaneet eivät voi “hyppyä” sopimuksesta toiseen kasvattaakseen tulojaan ja kokemustaan. “Nuoret työntekijät hyötyvät tyypillisesti tavallista suuremmasta palkkojen noususta uransa alkuvaiheessa, sillä nopeampi osaamisen kertyminen auttaa heitä etenemään lähtötason töistä ja suurempi työliikkuvuus mahdollistaa työnantajan vaihdon isompien palkankorotusten saamiseksi lyhyemmässä ajassa”, ekonomisti jatkoi. “Mutta tätä ei tapahdu tässä syklissä. Sen sijaan ylöspäin suuntautuva liikkuvuus on pysähtynyt ja palkkojen nousu on laskenut jyrkimmin 16-24-vuotiailla.”
Epävakaat perustukset
Matala tai ei riskitön lähestymistapa työmarkkinoihin tarkoittaa myös sitä, että Z-sukupolvi ei pärjää taloudessa samalla tavalla kuin edelliset sukupolvet saman ikäisenä. Esimerkiksi ilman työtä nuorilla ei useinkaan ole taloudellisia mahdollisuuksia muuttaa pois vanhempiensa kotoa ja alkaa maksaa omasta vuokrastaan, asunnoistaan ja ruuastaan.
“Arvioimme, että 22–28-vuotiaita nuoria aikuisia asuu kotona vanhempiensa kanssa miljoona enemmän verrattuna pandemiaa edeltäviin trendeihin”, Zwemmer lisäsi ja lisäsi, että New Yorkin keskuspankin tutkimuksen mukaan kulutukseen liittyvä taakka on 12 miljardia dollaria.
Vuodesta 2025 alkaen 55 % milleniaaleista omistaa kuitenkin oman kodin, vaikka hinnat nousevat ennätyskorkeaksi ja asuntolainojen korot pysyvät korkealla Federal Reserven koronnostojärjestelmän aikana.
Mutta kunnes markkinaolosuhteet helpottuvat, Z-sukupolvi on ymmärrettävästi huolissaan: “Huonompi käsitys työmarkkinaolosuhteista, jotka nuorten aikuisten kannalta ovat keskeisiä taloudellisen hyvinvoinnin tekijöitä, tekee heistä pessimistisempiä ja saattaa tehdä heistä varovaisempia kulutuksen suhteen”, Zwemmer totesi.